maanantai, 13. maaliskuu 2006

Loppu

Kaappikelloa ei ole kuulunut enää moneen yöhön. Tänne en enää kirjoita...paitsi jos kaappikello herää taas henkiin.

Aloitan toisen blogin lähipäivinä, aiheena naapurit ja muut ihmiset.

Kaappikellotonta kevättä!

sunnuntai, 12. maaliskuu 2006

Ostopakko?

Päivi herätti kommentissaan mielenkiintoisen ajatuksen. Hankkiako kaappikello? :P

Aijjaij... Mutta ehkä vasta sitten kun olen elämään katkeroitunut, ilman unelmia elävä olento. Kaiken tämän kaappikellokokemuksen jälkeen tulee kyllä mieleen, että hankkisin kaappikellon. Ihan vain hiljaisen kaappikellon. Tuossa se olisi vaimeana voitonmerkkinä kuin eläimen pää metsästäjän kodissa.

Voitonmerkkinä siitä, että voitin kaappikellon. Taistelun, jollaista historian kirjat eivät tiedä.
Totta puhuen, kaappikellot ovat rumia. Ne eivät käy kuin vanhan maalaistalon kalustoon. Kaikkialla muualla ne ovat liikaa, rumia, hajotettavia, oksettavia melulaitoksia, jotka pilaavat arjen normaalin rytmin.

En hanki kaappikelloa. Vai?

lauantai, 11. maaliskuu 2006

Yhyy

En voi enää nukkua enää, kaappikello ei kuulu. Ennen en pystynyt nukkumaan, kun kaappikello kolisi. Tai sitten naapuri on ostamassa vahvistimia, jotka asennetaan seinään kiinni. Kuulinko harhoja? Oliko kaappikello unta vain? Kaunista, mutta hirveää.

lauantai, 11. maaliskuu 2006

Hätähätä

Enää ei kuulu edes kaappikellon loksutusta. Lukeekohan naapuri tätä blogia? Ei kai hän ole kupsahtanut...no ei kai sentään, sillä ovi kävi. Vielä muutama yö...yllättävän helposti kello vaimeni, vaikka alussa oli äärimmäisiä vaikeuksia. Mitä minä nyt teen? Elämäni ainoa sisältö on poissa.

lauantai, 11. maaliskuu 2006

Kello on vaiennut - toistaiseksi

En ole kuullut kolaustakaan 12 tuntiin. Tilanne on hämmästyttävä.