Päivi herätti kommentissaan mielenkiintoisen ajatuksen. Hankkiako kaappikello? :P

Aijjaij... Mutta ehkä vasta sitten kun olen elämään katkeroitunut, ilman unelmia elävä olento. Kaiken tämän kaappikellokokemuksen jälkeen tulee kyllä mieleen, että hankkisin kaappikellon. Ihan vain hiljaisen kaappikellon. Tuossa se olisi vaimeana voitonmerkkinä kuin eläimen pää metsästäjän kodissa.

Voitonmerkkinä siitä, että voitin kaappikellon. Taistelun, jollaista historian kirjat eivät tiedä.
Totta puhuen, kaappikellot ovat rumia. Ne eivät käy kuin vanhan maalaistalon kalustoon. Kaikkialla muualla ne ovat liikaa, rumia, hajotettavia, oksettavia melulaitoksia, jotka pilaavat arjen normaalin rytmin.

En hanki kaappikelloa. Vai?