En uskalla mennä kotiin. Viikonloppu edessä ja silloin kotona tulee oltua enemmän. Se tarkoittaa enemmän pauketta. En taida edes ehtiä apteekkiin ostamaan korvatulppia. Viikonloppunahan niitä voi käyttää, kun ei ole menoa. Ei vaan on sittenkin, filkkareille pitäisi mennä lauantaina.

Taisin tuossa edellisessä kirjoitelmassa sekoilla yön hämäryydessä. Kello lisää pauketta siis klo 1:n jälkeen, ei puolenyön jälkeen.

Näin muuten tänään yhdessä LAMK:n oppilastyönä tehdyssä elokuvassa, Pieni tarina syyllisyydestä (2004) seinäkellon. Se ei käynyt ennen kuin lopussa. Tuli mieleen, miksi naapuri ei voi vain sammuttaa kaappikelloa. Kai se on koristeenakin ihan hieno. Ei sen ole pakko käydä.

Ennen sitä nautti viikonlopuista, nyt niitä pelkää.